Nyt ja tässä

Tässä yks päivä kuuntelin Anna Abreun Right in fron of youta kun kävelin asemalle ja se oikeesti iski. Mä oon niin onnellinen. Nyt ja tässä. Mä oon vihdoin saanut sen opiskelupaikan, johon oon monta vuotta tähdänny, monta kyyneltä ja epätoivon puuskaa uhrannu. Kohta alkaa koulu ja se saa mun mahan pohjan kutiamaan ja suupielet nousemaan ylöspäin. Ihan kun mä oisin menossa uudelleen ekalle luokalle, jännittää, pelottaa, innostaa, hypityttää. Mä oon taas kun seitsemänvuotias pikku-Jenni, miettimässä millasen laukun haluun kouluun, millaset kimaltavat vihkot olis kivoja ja mitkä kynät näyttää cooleilta. Penaalista ei tarvi huolehtia, se on jo ostettu!

Mut toi ei oo ainut asia joka sai mun suupielet väkisinkin vääntäytyy kohti taivasta. Mulla on aivan ihania ihmisiä mun ympärillä, jos on ongelmia, on aina joku jonka puoleen kääntyy. Tää on sellanen seikka, mitä pitäs kyl arvostaa muutenkii, mut se jotenki räjähti tolla hetkellä. Musta välitetään. Mä välitän. Mä saan viettää aikaani mahtavien ihmisten kanssa. Mut sit kuitenki on sitä omaa aikaaki että voi tajuu tällasia juttuja ja sit taas osaa arvostaa muitten seuraa ja nauttii siitä vielä enemmän. Mä istun nyt junassa (julkasen tän vasta huomenna) menossa käymään porukoitten luona vielä vähän yli viikon ennen ku koulu ja muut hulinat alkaa. Musta on tosi kiva että oli vielä aikaa mennä pidemmälle visiitille kotia ja kunnolla ajan kanssa moikata kaikkia sukulaisia. Monesti se jää sellaseks viikonlopun pikavisiitiks, joten tää tuli kyllä hyvään saumaan ennen kaikkia kiireitä!

Mä oon hyvässä paikassa nyt. Nyt ei oo kiire mihinkään. Haluun elää vaan nyt ja tässä, olla onnellinen.