Vielä on pieni toivonjyvä jäljellä, kenties voisin vielä päästä. Ja heti seuraavalla hetkellä ruttaan mahdollisuudet ja heitän ikkunasta ulos, enhän voi millään olla parempi kuin joku reilu tuhat (jopa 1500?!) muuta.. Mutta entä jos sittenkin..?
Hyvin olin onnistunut hautaamaan valintakoe ja tulokset-ajatukset muualle, mutta sitten työkaverin kanssa käytiin koetta läpi pari viimestä päivää. JÄNNITTÄÄ!!! Mitä enemmän koetta mietin, sitä enemmän jännittää ja sitä hitaammin aika menee. Mutta täytyy sanoa että oli ihana vielä puida koetta vähän lisää :D Vaikka osa vastauksista on jo unohtunut, ehkä ihan hyvä niin. Mutta kiitos M näistä hetkistä! :) Kyllä ainakin työaika menee paljon nopeammin kun ajatukset ovat jossain ihan muualla!
Yksi viikko. Seitsemän päivää. Satakuusikymmentäkahdeksan tuntia. Kymmenentuhattakahdeksankymmentä minuuttia. EN KESTÄ!
Max halus sorsien perään, mutta ei uskaltanut uida. Niinpä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti