Oli tänään. Meni ihan )/€!%(#"%&!("€& <--- jos kiroilisin niin tohon tulis parit voimasanat.
Kertoo varmaan aika paljon, että melkeen puolet pisteistä tuli yhestä ainoosta tehtävästä - helposta monivalinnasta. Että silleen.
Toisaalta kysymykset kyllä sattu just niiltä kohilta mitä en niin hyvin vielä osaa. Toisaalta olis ollu montamonta muutakin kohtaa mistä olis voinu kysyy enkä olis osannu silti vastata. Pöhöhhöh.
Masentaa. Stressaa. Ahistaa. Pelottaa. Väsyttää.
Ja ihan pikkiriikkisen motivoi.
Onneks tänää tein tän viikon suunnitelman. Huomenna hommiin. Ens viikolla loppukoe. Pelottaa.
Nyt vähän drop dead divaa ja sit viel vähän pänttäystä jos jaksan ja jos huvittaa. Jos ei niin ehkä meen vaan nukkumaan.
Heippa! Olen lukenut blogiasi pitkin kevättä ja ajattelin, että tässä vaiheessa voisi olla aika kiittää kivasta blogista ja toivottaa tsemppiä viimeiseen rutistukseen. Olen itse myös hakemassa Helsinkiin, ekaa kertaa tosin, ja fiilikset ovat aaltoilleet koko kevään stressin ja uskonpuutteen ja toisaalta toivon pilkahdusten välillä... Edessä kaksi viikkoa vähän pelottavat, mutta toisaalta yritän kovasti ajatella, että teen itselleni palveluksen jos osaan olla stressamatta enää tässä vaiheessa. Nyt vain teen kaiken minkä tässä vaiheessa ehdin, jaksan ja pystyn, ja tietysti toivon, että se riittää. :) Olen saanut blogistasi paljon kannustusta ja perspektiiviä kevään aikana, kiitos siitä! Ja tsemppiä ja itseluottamusta loppusuoralle, sinulle ja kaikille meille muillekin. :)
VastaaPoistaSe aaltoilu kuuluu asiaan! Kaikki kenen kanssa oon vuosien varrella puhunu tästä prosessista (ja jotka siis on kanssa käyny sen läpi) on sanonu ihan samaa. Ensin on tosi hyvät fiilikset ja heti kohta tuntuukin että ei tästä tule mitään. Se vaan pitää jaksaa läpi.
PoistaJa trust me, tää on mun kolmas kerta ja puntit tutisee ku mietin seuraavia kahta viikkoo! Niinku sä sanoit, helpompi olis olla stressaamatta, mutta on taas helppo sanoo, toteutus on sitten jotain ihan eri, ainakin mun kohdalla :D tietynasteinen jännitys auttaa varmasti suoritusta, ei vaan saa antaa sen mennä yli. Nyt kun vaan jaksais painaa loppuun asti! Pääseepähän sitten lomalle jos ei muuta :D Tsemppiä sulle kanssa hurjasti!!
Jäitä hattuun! Mä oon tän urakan aikana ehtiny hankkii piikkimaton - rentouttaa tosi kivasti ja kokeillu muitakin poppaskonsteja. Usko on loppunu monesti, mutta onneks välikokeiden kans oon menny nousujohteisesti :) Immateriaali menin parhaiten niinku etukäteen uumoilin. Ja vastaustekniikka oli alkuun aivan hukassa...Pe alkaa onneks loma ja sitte rutistan loput puoltoista viikkoo!! :) Enää kyllä se loppukue rämmittävä...
VastaaPoistaKyllä usko on monesti kadonnu ja varmasti vielä monta kertaa loppuajan kuluessa tulee vielä häviämään! :D Mutta nyt on vaan taisteltava loppuun asti!
PoistaHyvä että sulla on kehitys menny tasasta tahtia ylöspäin! Ja musta tuntuu kanssa että immateriaali on ehdottomasti parhaiten hanskassa. Eihän sillä loppujen lopuksi ole niin väliä, kunhan muutkin osaa vaan tarpeeks hyvin ;) Mulla on vieläkin hankaluuksia hallinnon oikeustapausten kanssa (vastaustekniikkaa siis) mutta koko ajan siinäkin kehittyy kun harjottelee. Vielä on aikaa! :)
Ja saas nähdä millasen loppukokeen ovat Pykälällä keksineet, ainakin aiemmin on ollu suht haastavia!
Välikokeet on vain välikokeita ja niihin ei kuitenkaan, vaikka itse niin ajattelisikin, anna sitä 101% panosta jonka sitten antaa siellä varsinaisessa pääsykokeessa.... Aivot on jännä kapistus ja kuten sanoit niin se jännitys lisää vireystasoa ja auttaa eteenpäin. Oon niin monesta paikasta kuullut, että viimeiset kaksi viikkoa on se "tärkein" aika lukea, jolloin syntyy isoja oivalluksia ja alitajunta yhdistää jo passiivisesti sisäistettyä tietoa aktiiviseen pintamuistiin. Nyt vain jäitä hattuun ja kovasti tsemppiä! <3
VastaaPoista-Marianne
Totta, kyllä välikokeessa pakostikin on eri fiilis kun sitten ihan the dealissä eli valintakokeessa! Ja eihän toi mitään kerro, millään muulla ei loppujen lopuksi ole väliä kuin valintakokeella ja siihen on kumminkin vielä melkeen kaksi viikkoa aikaa! :)
PoistaMä haluan kovasti uskoa siihen, että nyt on se hetki kun se panostus eniten merkitsee. Että vielä voi tehdä pieniä ihmeitä ja haalia sitä tietoa pintamuistiin niin hurjan paljon! Tässä oon eilisen ja tän päivän huhkinu kirjojen ääressä ja täytyy kyllä myöntää että ei noi kirjat loppujen lopuksi ollenkaan niin pahoja ole, kun jaksaa vaan niitä kuuluisia istumalihaksia käyttää tarpeeks! :D
Kyllä me tää jaksetaan! Tsemppiä sulle kans hurjasti!<3