Valintakokeeseen valmistautuminen

Listasin tähän nyt vähän ajatuksia valintakokeeseen valmistautumisesta ja siitä, mitä se todennäköisesti tänä vuonna pitää sisällään. Tottakai lukeminen on jokaiselle erilaista ja kaikkien ei tarvitse lukea yhtä paljon ja jollekin toiselle ei välttämättä sovi samanlainen lukutyyli kuin toiselle. Tämä kannattaa pitää mielessä ja yrittää löytää se itselle sopivin oppimistapa!

1. Suunnitelma
Tänä vuonna teen paremman suunnitelman kuin viime vuonna. Ja nyt oikeasti pidän kunnolla kiinni suunnitelmasta, ei luistamista! Viime vuonna suunnittelin lukemiset oikeastaan vain tuntimäärän perusteella. Tein suunnitelman muutamaksi päiväksi eteenpäin (muistaakseni) ja sitten jos luistin niin yritin paikkailla sitä seuraavina päivinä. Aina tuo paikkailu ei kuitenkaan onnistunut. Nyt ajattelin, että kenties suunnitelma, joka perustuu asioiden oppimiseen/kunnolla läpikäymiseen voisi toimia kohdallani paremmin. Tietysti suunnittelen enemmän tai vähemmän myös tunnit, jotka käytän päivittäin lukemiseen, mutta sen lisäksi tavoitteena voisi olla esim. aamupäivällä tietyn asian läpikäynti ja sitä jatkuu niin pitkään kunnes asia oikeasti on selvä/opittu. Sivu/tunti-määrä tavoitteiden kanssa ongelma on hiukan itselläni ainakin se, että sitten tulee luettua hurjan nopeasti (sivutavoite) ja tarpeeksi ei välttämättä jää mieleen. Ja aika tavoitteessa ei lukeminen välttämättä ole niin tehokasta. Näitä kun sopivasti yhdistelee, luulisi lukemisenkin olevan laadukkaampaa!

Tässä esimerkki viime vuoden lukuaika kalenterista

2. Vapaa-aika
Toinen tavoite, joka osaksi liittyy tuohon edelliseen, on vapaa-ajan erottaminen lukuajasta. Hyvä suunnitelma johtaa siihen, että kun päivän lukemiset on luettu, voi kirjat "unohtaa" (ihan kuin se olisi mahdollista!) illaksi ja jatkaa niiden parissa sitten seuraavana päivänä. Tänä vuonna yritän parantaa vapaa-ajan laatua lukemisen ohessa, että on selvästi ajat lukemiselle ja silloin luetaan, ja sitten on selvästi vapaa-aikaa, jolloin ei tarvitse miettiä jäljellä olevia sivuja/tunteja. Vapaa-aika on kuitenkin hurjan tärkeää kevään aikana jaksamisen kannalta. Välillä pitää vaan tuulettaa aivoja ja päästä pihalle tai kavereitten kanssa leffaan että jaksaa taas painaa yhtä kovasti seuraavana päivänä. Ehkä hyvä tavoite voisi olla se, että pitää suunnitelman ja lukemiset sen verran ajan tasalla ja kasassa, että jos tulee mahdollisuus lähteä kavereiden kanssa leffaan, rannalle, minne vaan, niin olisi mahdollisuus lähteä. Kuitenkin tietysti niin, että lukemiset ei mene pilalle koska ne ovat tämän kevään priority numero yksi, kaksi ja kolme! Mutta hoitaa asiat niin, että joustavuutta löytyy silloin tällöin.

Tykkään värittää kirjoja! :)

3. Urheilu ja lepo
Se nyt on selvä, että oppiminen kärsii jos unta ei saa kaaliin tarpeeksi. Nukun muutenkin kyllä hyvin, mutta kevään aikana on joka öinen minimi oltava se 7tuntia unta. Ja yötöille heitän hyvästit heti kirjojen ilmestyttyä, niillä saa varmasti hyvin pilattu parin päivän lukemiset kun yrittää päästä takaisin rytmiin (Korostan nyt tässä vaiheessa, että tämä on yksilöllistä, itse tiedän että en pysty yötöitä tekemään lukemisen ohella ja että todellakin tarvitsen paljon unta jotta jaksan!). Ja toinen tärkeä on liikunta! Se tuntui viime vuonna hiukan unohtuvan (lukuun ottamatta niitä juoksuspurtti-lenkkejä koiran kanssa kun tuntui että pää halkeaa) ja tavoitteena olisi että tänä vuonna saa järjestettyä aikaa liikkumiselle kanssa. Tykkään lukea valintakokeeseen kotona, koska täällä saa rauhassa hyppiä ja tehdä kyykkyjä tauoilla että piristyy. Mutta kyllä se muutama hikiliikunta kerta viikossa auttaa kanssa jaksamaan ja lievittää hieman sitä stressiä kevään mittaan. Pitää vaan laittaa liikunnat kanssa kalenteriin ja yrittää olla luistamatta niistä. Kyllä mä sen jo tässä vaiheessa tiedän, että kun valintakoe lähestyy ja lukupäivät senkun pitenee, voi olla vaikea saada liikuntaa mahtumaan päivään, kun lukemista kertyy (ilman taukoja!) lähemmäs 10 tuntia ja jossain välissä pitäisi vielä käydä suihkussa ja syödä ja tehdä muuta tällaista "turhaa". Tänä keväänä toisaalta saattaa olla että koira ei menekään hoitoon, joten sen lenkittäminen on tietysti pakollinen liikunta ja kenties on vain hyväksi. Sitten on vain pakko lähteä pihalle vähintään kävelemään jotta toinenkin saa sitä liikuntaa.

Tykkään päällystää kirjat ettei tarvitse tuijottaa tylsiä valkopunaisia kansia koko kevättä (mitä vaan motivaation puolesta!)

4. Motivointi
Tämähän se on se tärkein. Lukemisen lisäksi siis :) . Kyllähän se aina motivoi, että ei halua hakea enää ensi vuonna. Se on vaan niin yksilöllistä, mikä motivoi toista ja mikä ei. Itsellä kyllä se suurin motivaattori on se suuttumus ja ärsytys sitä kohtaan, että en ole jo tiedekunnassa opiskelemassa ja ajatus siitä, että joutuisin vielä ensi vuonna hakemaan uudelleen. Kyllä nyt on parempi olla korkea aika onnistua kokeessa niin hyvin että syksyllä ollaan tiedekunnassa!
Helppo se on nyt sanoa mikä motivoi ja että kyllä varmaan jaksan lukea. Katsotaan sitten uudelleen toukokuun alussa ja voi olla että motivaatiot on ihan eri tasolla ja ajatukset jossain muualla. Tietysti se auttaa, että olen kokenut koko prosessin jo aiemmin (kahdesti!) ja tiedän siinä mielessä mitä odottaa stressin ja tunteiden tasolla keväältä. Helppoa se ei missään vaiheessa tule olemaan ja onkin tärkeää, että se punainen lanka säilyy koko kevään läpi. Ainut millä on väliä, on kesäkuun yhdestoista. Kaikki muu on kevään aikana toissijaista ja kaikki minkä voi tehdä sen jälkeen, myös tehdään sen jälkeen.
Viime vuonna kaverini luki kanssani valintakokeisiin ja se auttoi hurjasti motivaatioasioiden kanssa. Lähettelimme melkein päivittäin viestejä omasta edistymisestä ja vaikeista kohdista. Kun tänä vuonna hän ei päättänytkään hakea, olin huolissani siitä, miten jaksan yksin koko kevään läpi. Sen takia ilmoittauduinkin valmennuskurssille, josta saa sitä vertaistukea ja intoa kevääseen. Mielestäni vertaistuen tarvetta ja määrää ei kannata aliarvioida, ainakin itselleni se on suuri tekijä motivaation ja stressin käsittelyssä ja tärkeä osa kevättä. Tottakai on niitä, jotka vain lukevat paremmin itsekseen eivätkä koe tarvitsevansa tukea. Me kaikki olemme niin erilaisia ihmisiä ja opiskelijoita. Itse kuitenkin tunnen tarvitsevani tueksi muitakin, jotka käyvät samaa prosessia läpi.
Monta kertaa kevään aikana varmasti käyn mielessä läpi myös sitä fiilistä, mikä tulisi jos se paksu kirjekuori sitten tipahtaisi postiluukusta!

Toivottavasti tämä auttoi samassa tilanteessa olijoita edes pikkuisen, mutta muistakaa, että mikä toimii minulle ei välttämättä toimi muille. Kokeilkaa ja löytäkää se itsellenne sopivin tapa oppia!