Ekana vuonna kun hain Helsingin oikeustieteelliseen, olin Pykälän pienryhmäkurssilla. Kurssit oli aamusin ja kesti sen 3-4 tuntia kerrallaan. Tää ei todellakaan ollu mulle se paras ratkasu. Aamukurssit kyllä pakottaa nousemaan sängystä ja alottamaan oppimisen suht aikasin, mutta ongelmana oli se, että aamutuimaan tuppasi vielä väsyttämään melkolailla ja monet tunnit menikin sitten puoliksi siihen, että yritin pitää silmiäni auki ja oikeesti tajuta jotain opettajan puheesta. Tottakai kurssista oli silti hyötyä, mutta toisenlainen kurssi olisi voinut olla parempi.
Toisena vuonna, eli viime vuonna, mulla oli etäkurssi ja intensiivikurssi. Tää oli hyvä ratkaisu, hieman kangertelevan alun jälkeen opiskelin tosi hyvin kotona ja pystyin keskittymään asioihin. Intensiivikurssi tuli juuri sopivaan saumaan, ensimmäiset pari kertaa taisi olla toukokuun alussa. Just kun tuli vähän sellanen väsymys ja kyllästyminen niin kurssikerroilla ammennettiin uutta motivaatioo mielen synkistä syvyyksistä. Myös muutamat hankalat kohdat selventyivät kurssikerroilla. Tehtävät, välikokeet ja loppukoe olivat todella tärkeitä kevään edetessä, niiden avulla sai intoa siihen opiskeluun ja ne myös näyttivät vähän tietä siinä opiskelussa, miten paljon pitää lukea ja mitä pitää muistaa. Hyvähän se on kevään aikana aina pariin otteeseen tarkistaa välikokeiden avulla että missä mennään ja miten paljon pitäisi vielä oppia jäljellä olevien päivien aikana.
Tänä vuonna otin siis Pykälän kurssin kanssa. Niistä on hyviä kokemuksia niin en edes miettinyt mitään muuta järjestäjää. Kuten jo mainitsinkin, kaverini ei hae tänä vuonna, joten päädyin ottamaan viikottaista kontaktiopetusta sisältävän kurssin. Hurjan epäröinnin jälkeen päädyin tähän, koska vertaistuki auttaa painamaan eteenpäin, ja keskittyminen mm. avoimen kursseilla syksyn aikana on parantunut jonkin verran, joten toivon, että pystyn keskittymään ja oppimaan kursseilla. Olen kuitenkin jo päättänyt, että jos opetuksesta ei ole apua, en pelkää skipata opetuskertoja ja lukea sen sijaan kotona. Alkuun kurssi varmasti antaa hyvän sysäyksen että saa kunnon alun, mutta saa nähdä miten menee sitten loppukeväästä, vieläkö kurssi auttaa yhtä paljon..
Tulipas pitkä pätkä pelkistä kursseista, parempi siirtyä sitten itse opiskelutapoihin ja tekniikoihin, niistäkin on vaikka mitä mielessä.
Olen jo suunnitellut lukevani kurssikertoja varten läpikäytävän alueen ja kertaavan sen sitten kurssin jälkeen. Joka paikassahan sitä toitotetaan, kuinka tärkeää tämä on, jotta saisi parhaan hyödyn opetuksesta yleensäkin, mutta ainakaan ensimmäisenä hakuvuotena en todellakaan tätä tehnyt. Nyt ajattelin keskittyä hieman enemmän kirjoihin sitä tahtia kun niitä käydään valmennuskurssilla sen sijaan, että lukisin kaikkia kirjoja samaan aikaan yhtä paljon. Toki käyn kahta (?) muutakin kirjaa samaan aikaan läpi, mutta keskityn enemmän kurssilla käytävän kirjan opiskeluun. Näin voi paremmin myös valmistautua välikokeisiin. Viime vuonna ainakin osa kurssiopiskelijoista sai huimia pisteitä jo ensimmäisestä välikokeesta. Voin myöntää, että itse sain 6 pistettä siitä (oikeushistoria minulla). Mutta sepä sitten ajoikin lukemaan hullun lailla seuraavaan kokeeseen, joka menikin jo paljon paremmin. Tähtäimenä olisikin tänä keväänä saada välikokeista parempia pisteitä. Vaikka eiväthän välikokeet kaikkea kerro, löytyy niitä, joilla välikokeet menevät todella hyvin mutta joille ovet tiedekuntaan eivät aukene ja sitten taas niitä, joilla kaikki kokeet menevät suht huonosti mutta kuitenkin löytävät itsensä tiedekunnasta syksyllä. Kyllähän ne välikokeetkin jonkin verran suuntaa antavat siitä, millä mallilla luvut ovat menossa.
Kertausta pitää nyt harrastaa paljon enemmän kuin aiemmin. Kertaus on opintojen äiti, eikä ne tosiaan sitä ihan suotta sano. Jos vain jaksaisi esim. parin tunnin välein tai kun vaihtaa kirjaa, kerrata läpi käydyn asian, voisi se tai edes osa siitä löytyä sieltä muistista vielä seuraavana päivänä. Ja esim. päivän päätteeksi voisi vielä pikaisesti käydä läpi sen päivän asiat ja miettiä niistä ne tärkeimmät/vaikeimmat kohdat. Viime vuonna olinkin kalenteriin laittanut kertaukselle myös aikaa, mutta jostain syystä se aika tuntui menevän sitten korkeintaan yhden kirjan kertaamiseen ja muuten sitten vaan seuraavan asian läpikäymiseen. Tässä on siis parantamisen varaa. Kertausaikoja on löydyttävä kalenterista ja niistä on pidettävä kiinni!
Ensin mä suunnittelen ja sitten mä oikeesti teen sen! Liian usein sitä viimekin vuonna vaan vetkutteli ja viivytteli sen alottamisen kanssa. Tänä vuonna pitäis parantaa siinä, että jos on suunniteltu tunti lukemista klo 15-16 niin sitten mä otan sen kirjaan käteen ja luen. Sitten kun on saanu sen päivän urakan tehtyä, voi hyvällä omalla tunnolla lähtä pihalle tai mennä sohvalle makoilemaan. Mutta sitten jos se vaan viivästyy ja viivästyy se alottaminen niin loppujen lopuksi mä luen vielä klo 10 illalla ja en oo "levänny" yhtään, tai siltä se ainakin tuntuu. Vapaa-aikakin on paljon laadukkaampaa kun on selvä ero opiskelun ja vapaa-ajan välillä. Pakko on lukea, mitä aiemmin sen saa hoidettua alta pois, sitä pikemmin pääsee tekemään muita juttuja.
Jaankin tän postauksen kahteen osaan, kun en ehdi jatkaa tätä nyt, mutta haluan kuitenkin jotain jakaa teille jo. Eli tässä ensimmäinen osa, jatkoa tulee piakkoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti